terassiwp_admin

Pihan lasirakennelmat

Teksti Mira Halonen Kuvat Solarlux

Lasi on siitä hieno materiaali, että sitä voidaan taivutella, värjätä ja hyödyntää uudelleen melkein loputtomasti. Ammattilaisten käsissä se mahdollistaa persoonalliset ratkaisut niin kaiteiksi, katoksiksi kuin muiksikin ulkotilojen rakenteiksi.

Lasitusta varten tarvittava kisko voidaan upottaa lattiaan niin, että kulku on täysin esteetön. Lasittaa voidaan myös kaarevia rakenteita.

Kun ovet saa siirrettyä kokonaan sivuun, sisä- ja ulkotila sulautuu yhteen.

Alumiiniset pystypuitteet voivat olla vakioväriä, mutta erikoistilauksesta voit valita yli 200 vaihtoehdosta. Väri löytyy yleensä talon ulkoasusta, esimerkiksi ikkunapelleistä tai katosta.

Talvipuutarhoissa käytetään yhä enemmän lämmitettävää lasia, jolloin lumi ja kosteus pysyvät katolta poissa ja epämiellyttävä vedon tunne poistuu.

Laseihin saa eloa muun muassa hiekkapuhaltamalla, silkkipainomenetelmällä, kalvottamalla ja laminoimalla. Erilaiset tekniikat mahdollistava myös omien kuvien käytön.

Eristyslaseissa on valikoimaa tulen ja ilkivallan kestosta luodinkestoon asti. Lähinnä tavallisen kuluttajan tarpeita on ääneneristyslasi. Etenkin keskikaupungilla vaihtoehto on miellyttävä.

Kiinnitä huomiota myös lasitusten vetimiin, lukkoihin ja painikkeisiin. Lukon tulee suojella jopa kalliisti sisustettua tilaa, mutta olla myös käytännöllinen. Ripaa käsitellään usein, joten pohdi, tarttuuko siihen lika, onko se kylmä käteen, onko käyttökorkeus sopiva ja onko avaimia tarpeeksi.

Tervetuloa kasvihuone!

Teksti ja kuvat Mira Halonen

Pikkupiha löysi kuin tilaustyönä tehdyn kasvihuoneen. Kalustettuna ja markiisilla varustettuna sen suojissa kasvaa nyt mahtavia herkkuja.

Varaston eteläseinustalle löytyi sopiva seinustakasvihuone Tuontiliike Ukkosen valikoimista. Korkeutta on niin paljon, että kasvihuoneessa mahtuu hyvin seisomaan kauttaaltaan.

Kasvihuoneen sisälle valittiin kasvatusta varten kalusteet. Perhe käsitteli Biolanin kasvupenkin, kasvupöydän ja tikkaiden pinnat sävytetyllä puuöljyllä, jota on käytetty pihalla kauttaaltaan puupinnoilla. Taimet istutettiin Biolanin kasvusäkkeihin. Vain muutama viilto puukolla muoviin, ja kasvit nauttivat valmiiksi lannoitetusta alustastaan siististi. Kasvusäkit vaihdetaan vuosittain uusiin ja käytetyn mullan voi levittää pihan pensaiden juurille.

Säkkien alla olevat kastelualtaat täytetään kerran viikossa vedellä suoraan puutarhaletkulla. Käteviksi työkaluiksi osoittautuneet lasten lapiot ja kuokat säilytetään kasvupöydän alla pyörillä varustetussa säilytyslaatikossa. Myös Kekkilän viljelylaatikot osoittautuvat käteviksi kasvihuonekäytössä. Isoon, viimeisteltyyn laatikkoon mahtuu kaksi säkkiä rinnan. Kun kasvukausi on ohi, kehys on nopea purkaa ja varastoida. Tikkaiden hyllyille mahtuu ruukkujen lisäksi alan kirjallisuutta ja tarvikkeita. Kaikki oleellinen on käden ulottuvilla!

Lopputulos puhuu puolestaan – Inspiroivia pienpihoja kanadalaisittain

Toimittanut Pia Harju-Jeanty Kuvat EarthInc.

Designpihat tulevat. Tonttimaan kallistuessa pihojen koot pienenevät niin meillä kuin maailmalla. Upea ja toimiva piha ei kuitenkaan ole neliöistä kiinni! Sen osoittaa myös kurkistuksemme palkitun kanadalaisen maisemasuunnittelutoimisto EarthInc:n kanadalaisperheille suunnittelemiin ja rakentamiin pikkupihoihin.

Puutarha kuin hiomaton timantti

Piha sijaitsee täyteen ahdetulla esikaupunkialueella ja se rajoittuu takaosastaan kapeaan kujaan. Asukkaat halusivat korostaa pihan urbaania sijaintia, ja heidän mieltymyksensä 50-luvun estetiikkaan ohjasi suunnittelijoiden työtä. Mustatut teräspalkit, alikulkutunneleiden posliiniset laatat seinillä ja ruostutetusta teräksestä tehdyt istutusaltaat luovat pihalle vahvan, lähes maskuliinisen tunteen. Läpikuultavat lasipaneelit liitettiin korkeaan aitaan, jotta pienelle piha-alueelle saataisiin mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Istutusaltaisiin ja –aukkoihin istutettiin Japanin vaahteroita, Star Magnolia ja erilaisia koristeellisia heiniä arkkitehtuurin kovia linjoja pehmentämään.

Pitkospuita pitkin

Aivan Toronton keskustassa sijaitsevalle pitkulaiselle takapihalle luotiin ikään kuin keskiviiva 15 metristä metalliritilää. Metallinen keskiviiva muodostaa pihan poikki johtavat, modernit pitkospuut, jotka yhdistävät pihan eripäihin sijoitetut oleskelualueet toisiinsa. Pitkospuiden myötäisesti kulkevat, betonista ja teräksestä valmistetut vesiaiheet luovat kulkijalle vaikutelman liplattavan puron laidalla astelemisesta. Pihaa ympäröivän aidan päällä kasvavat viiniköynnökset pehmentävät alueen rajoja ja samalla ne luovat tunteen hyvin eristyneestä paikasta. Kuljeskelu tällä pihalla metallista polkua pitkin paikasta toiseen hellii sielua ja kääntää ajatukset pehmeisiin, miellyttäviin asioihin.

Wreta Gestgiveri – Taikaa ikivanhan kauppareitin varrella

Teksti Annaliina Niitamo Kuvat Wreta Gästgifveri

Kestikievarin vehreä piha kätkee sisäänsä pienen pieniä, puutarhan eri osiin risteileviä polkuja. Yrttitarhan rauhassa istuu eräs vieras lukemassa kokin hakiessa tarhasta tuoreita yrttejä illan ruokapatoihin. Toisaalla toinen vieras kulkee ajatuksissaan omenatarhassa, jonka syyslajikkeista tehdään omenapaistosta nautittavaksi pimenevissä illoissa

Wreta Gestgifveri on yksi Ruotsin vanhimmista edelleen toimivista kestikievareista. Se sijaitsee vanhan kauppareitin varrella, noin sata kilometriä Tukholmasta etelään, Norrköpingin suuntaan. Vuonna 1699 läheisten kylien päälliköt kokoontuivat ja päättivät, että tien varteen on pystytettävä majatalo ohikulkevia kauppiaita ja matkaajia houkuttelemaan. Nykyään kauppareitti tunnetaan paremmin E4:na, eivätkä matkalaiset kaarra pihaan hevosilla ja kärryillä, vaan Volvoilla.

Yli kolmen sadan vuoden historia on havisuttanut Wretankin toimintaa – se on ollut niin maatila, kalkkunafarmi kuin pyöräkauppakin. Nykyisessä muodossaan se on toiminut jo vuodesta 1997 asti, jolloin Jim Grundström ja Alexander Lundfeldt ostivat ja kunnostivat sen kustavilaistyyliseksi boutique-majataloksi. Neljän vuoden ajan pariskunta keräsi aikakauden aitoja huonekaluja ja sisusti majatalon kaksikymmentäkaksi huonetta yksilöllisesti ja ajan henkeä kunnioittaen.

Luonnon syleilyssä

Wretassa luonto on kuin utelias naapuri, joka antaa ilmoittaa itsestään talon vanhoissa huoneissa asti. Huoneissa kukkivat jatkuvasti puutarhan kukat – milloin sireeninoksat, milloin jasmiini ja laventeli – ja liehittävät suloista tuoksuaan hiljaiseen rakennukseen. Alkuperäinen, valkoinen päärakennus lepää vihreän lehdon keskellä sitä reunustavien kolmen muun rakennuksen vieressä. Ympäristön kasvillisuus on perinteistä skandinaavista kasvustoa, jota on kasvanut tällä paikalla jo majatalon perustamisen aikoihin 1600-luvulla. Tämä peripohjoismainen ympäristö ihastuttaa jatkuvasti myös ulkomaisia vieraita, jotka kokevat ympäristön hyvin eksoottisena.

Paikallisuus kunniassa

Rakennukset ja puutarha elävät keskenään harmonisessa soinnussa, eikä niitä voi kesällä juurikaan erottaa toisistaan. Itse päärakennus näyttää olevan kuin juuri näille juurilleen maasta noussut ja elämä rakennusten sisältä levittäytyy ulos puutarhan loisteeseen. Vieraat istuvat verannalla ja syövät ruoka-annoksia, joiden raaka-aineet löytyvät omasta pihasta tai lähimailta. Wallenbergin pihvit ovat paikallisesta naudasta, puolukat lähimetsistä ja perunamuusin perunat omasta maasta. Metsämarjapannacottan ja mansikkasorbetin maut tulevat noin kilometrin säteeltä niiden nauttijasta.

Verannalla istuessaan ja keltaisten peltojen ja synkkien metsien suuntaan katsellessaan huomaa ajatusten kulkeutuvan kuin itsestään pari sataa vuotta taaksepäin, Wretan perustamisen aikoihin. Maisema on alkuajoista tuskin paljoa muuttunut – 2010-luvusta henkii vain vieraiden vaatetus ja puhetapa. Aika Wretassa tuntuu pysähtyneeltä ja muu maailma on valovuosien päässä – yksikin vuorokausi tässä atmosfäärissä saa aistit rentoutumaan ja makustelemaan asioita

Trullojen taikaa

Teksti Annastiina Palmroth-Holst ja Jan Holst Kuvat Jan Holst

Keskeltä oliivilehtoa nousee kolme kartionmallista kivirakennelmaa. Kartioiden alta paljastuu moderni villa, jonka takaa pilkottaa upea uima-allasalue. Kartiot ovat tuhatvuotisen rakennusperinteen tulosta – trulloja. Trullot ovat kalkkikivistä latomalla rakennettuja, pieniä taloja, joita löytyy vain pieneltä alueelta keskeltä Italian kaakkoisen maakunnan, Puglian, maaseutua.

Perinteitä kunnioittaen

Villa Saravasti on espanjalaisen pariskunnan itselleen rakennuttama huvila, jossa on kunnioitettu paikallista trullojen rakennusperinnettä, johon on yhdistetty myös espanjalaisen haciendan piirteitä. Vapaa-ajankäyttöön rakennetun villan suunnittelussa on huomioitu auringon kiertosuunta ja kiireettömän lomailun päivärytmi. Villaa kiertää matalalla kaiteella suojattu polku, joka erottaa valkoiseksi rapatun talon punamultaisesta oliivilehdosta. Kaiteeseen on taiten upotettu huomaamattomia valoja, jotka valaisevat kauniisti villaa auringon laskettua. Trullojen rakentamiseen käytettyjä liuskekiviä on hyödynnetty myös villaan johtavan ajotien pohjana. Tie on kauniisti päällystetty valkoisilla pikkukivillä, jotka pysyvät viileinä keskikesän helteilläkin. Villan etupihalle on jätetty muutama oliivipuu tarjoamaan varjoa isäntäväen autoille.

Auringolta suojaan pergolaan

Villalta noustaan kahden suuren ruukun reunustaman porrasaskelman kautta allasalueelle. Turkoosina kimaltavan altaan taakse on rakennettu pergola. Kuivatuilla bambun varsilla päällystetty pergola suojaa paahtavimmalta helteeltä ja sen läpi siivilöityvät auringon säteet luovat leikkisän varjokuvion alla olevaan sohvaryhmään. Ruostumattomasta teräksestä hitsattu pergolan runko kestää Puglian paahtavissa olosuhteissa vuosia. Viipyilyyn kutsuva altaan sohvaryhmä on valettu betonista ja rapattu valkoiseksi. Sohvaryhmän ja puurunkoisten aurinkotuolien patjat on tehty mittatyönä. Valkoisella nahalla päällystetyt patjat kestävät kulutusta ja ne tuntuvat miellyttävän pehmeiltä ja viileiltä auringon hellimällä iholla. Sohvaryhmien runkoon on upotettu pistokerasioita mm. musiikkilaitteita varten.

Ateriointia bambukatoksessa

Villalta altaalle avautuva patio on katettu bambukatoksella, joka mahdollistaa vilvoittavat lounastuokiot suojassa polttavalta auringolta. Katoksen tarjoama auringon suoja houkuttelee viipymään betonista valetun ruokapöydän ääressä. Pelkistetyn linjakas, valkoiseksi maalattu betonipöytä on helppo pitää puhtaana ja se pysyy vakaana säässä kuin säässä.

Auringonlasku villan katolla

Villan katolle suunniteltu oleskelualue täydentää villan monipuolista käyttöä. Trullojen molemmin puolin nousevien, perinteisten portaiden lisäksi katolle johtavat leveät, valaistut portaat, joita pitkin katolle kannetaan illaksi klaffipöytä ja tuolit. Auringonlaskun kullatessa trullot keltaisiksi on aika nousta katolle nauttimaan sun-downerit eli auringonlaskun maljat. Aperitiivin jälkeen katolle katetaan juhlaillallinen. Alkuruoka ajoitetaan auringon laskuun ja pääruoka nautitaan upean tähtitaivaan alla kynttilöiden valossa.

Ripaus itämaisuutta valkoisessa puutarhassa

Teksti ja kuvausjärjestelyt Mirsa Kaartinen Kuvat Markku Alatalo

Puinen portti avautuu narahtaen paritalon oleskelupihalle. Pöydälle on katettu sushia ja pian poksahtaa kuplajuoman korkki. ”Ystävät ovat aina tervetulleita”.

Pihan omistajan, Mian, mielestä pihassa onkin parasta sen kiireetön, rauhallinen tunnelma. Hän osti paritalon puolikkaan muutama vuosi sitten. Mian lempiväri on valkoinen. Se näkyy pihan istutuksissa ja kalusteissa.

Illan hämärtyessä on mukava sytyttää lamppuöljyllä toimivat soihdut ja harmaat kynttilät ja nauttia tunnelmavalaistuksesta. Villiviiniä kasvava istutuspenkki on viimeistelty hiilenmustalla katteella ja kauniilla matalilla heinäkasveilla. Vaalea kivikomposiittipenkki on yksinkertaisen kaunis kaiken vihreyden keskellä.

Piha näyttää vierailijan silmin valmiilta kokonaisuudelta. Mutta aina pitää olla pihaunelmia. Haaveissa on jatkaa terassia löhöilyosuudella. ”Riippumatto on jo hankittuna, joten enää puuttuu tasainen alusta riippumaton jalkojen alta.” Terassi tulee pihalle tarpeeseen, sillä nurmikko on niin vino, että siihen on vaikea asetella pihakalusteita tukevasti.

Esiin kaivetaan viime kesän alennusmyyntilöytö, hieno grilli. Se lämpenee oman käytön lisäksi tulevana kesänä usein myös ystäville pienten juhlien merkeissä. Mian järjestämät juhlat ovatkin tunnettuja mukavasta tunnelmastaan. Ja tällä kauniilla pihalla viihdytään pikkutunneille asti!

Karun kaunis sukutila

Teksti Mirsa Kaartinen Kuvat Markku Alatalo

”Viimeistään vappuna alkaa polte päästä mökille”, kertoo huvilan omistaja. Tosin tälle vapaa-ajanasunnolle ei noin vain piipahdeta, sillä kesämökille on automatkan lisäksi merimatkaa noin 25 kilometriä. Mökkeilykausi alkaakin veneen kunnostamisella. Kun kausi on sitten kerran käynnistynyt, saaresta ei malteta poistua lainkaan.

Kotkan edustalla, Suomenlahdella, sijaitseva upea kesäpaikka toimii sukutilana. Vaikka huvilan sisätilat ovat valoisat ja viehättävät, päivät vietetään useimmiten ulkona.

Saaressa on usein projekti, tai kaksi, meneillään. Talvikaudella suunnitellaan, ja kesäisin sitten toteutetaan päässä muovautuneet ideat. Yksi uusimmista, juuri valmistuneista urakoista, on mökkiä kiertävät terassit. Aamuauringon puolella nautitaan aamupala, ja iltapäiväkahvit juodaan mökin pääterassilla, merimaismaa ihaillen.

Saaresta löytyy viljelypalsta, jossa yrtit ja vihannekset viihtyvät. Koska suurimmaksi osaksi kallioinen maa ei ole kovin ravinnerikasta, on kasvatuslaatikoissa viljeleminen ainoa tapa saada varmaa satoa karuissa olosuhteissa.

Vaikka päivällä kukin puuhastelee pihalla omissa oloissaan, kokoonnutaan usein porukalla nauttimaan yhteistä illallista. ”Täällä halutaan panostaa ruokailuun ja tehdään usein monimutkaista ruokaa”, yksi saaren isännistä kertoo.

Hyvän olon pihapiiri

Teksti Mirsa Kaartinen Kuvat Markku Alatalo

Sipoossa, kumpuilevan maiseman keskellä, seisoo hurmaava 1900-luvun alussa rakennettu puutalo. Sen puutarha on pariskunnalle ennen kaikkea voiman ja ilon lähde. Puutarhassa vaalitaan ekologisuutta, sisustetaan ja istutetaan kasveja sydämellä.

Syreenipensaan sisään on kätketty pieni rentoutumispaikka. Vanhat, köysillä yhteen liitetyt, puunkarahkat pitävät syreenikatoksen ryhdissä ja tekevät oksistosta katosmaisen kokonaisuuden.

Marien istutuspöytä kertoo, että ollaan esteetikon puutarhassa.

Alapihalta löytyy vanhoista ulkovuorauslankuista nikkaroituja istutuslaatikoita. Niissä viljellään erilaisia salaatteja, pinaattia, porkkanaa, punajuurta, punasipulia, palsternakkaa ja tomaattia – lista on pitkä. Jokavuotisia suosikkeja ovat myös suolaheinä, erilaiset basilikat ja persilja. Marie käyttää ahkerasti pihan antimia kokkailuissaan.

Pihan helmi on kallion päälle vanhoista hirsistä rakennettu pihasauna. Se istuu kauniisti vanhaan pihapiiriin. Vanhat hirret on kerätty Itä-Uudeltamaalta ja ympäri Suomea purkutaloista. Ulkosauna on käytössä kesäisin noin pari kertaa viikossa. Saunasta piipahdetaan terassin poikki ulkosuihkuun virkistäytymään.